TaneliHeikka.com

Syksy on tuonut yllättäviä ilmentymiä puolitoista vuotta sitten julkaisemallemme kirjalle. Poliittinen keskustelu Lumedemokratian ympärillä on hieman laantunut. Ehkä voisi jopa ajatella, että Matti Vanhasen ero oli jonkinlainen välitilinpäätös poliittisen kulttuurin hiljattaiselle muutokselle, jota Lumedemokratia oli osaltaan aloittamassa. Emme väitä, että aiheutimme muutoksen, mutta kenties olimme inspiroimassa niitä, jotka kokivat, että maan tavan oli muututtava. Tämän blogin lopussa kerron, miksi minusta kuitenkin tuntuu, että muutostyö on tuskin edes alussa.

Samalla on ollut hauskaa, mielenkiintoista ja hätkähdyttävääkin havaita, että kirjamme ajatukset nousevat esiin sieltä täältä politiikan ydinalueen ulkopuolella, jopa vastakohdikseen muuttuneena. Tämä on hyvä merkki. Se kertoo, että yli 5 000 myytyä kirjaa on luettu ajatuksella, on pidetty se mikä on koettu hyväksi, sulateltu ja työstetty osaksi omaa maailmankuvaa. Monista lukijoista olemme saaneet seuraajia ja fanejakin (kiitos palautteesta jota saamme yhä!), toiset taas ovat kääntäneet sanomamme meitä vastaan. Se on sallittua. Pääasia, että keskustelu elää.

Palefacen ajatteluun olin ennen uusinta, suomenkielistä levyä tutustunut lähinnä haastattelujen kautta. Niissä on puhunut vakaumuksellinen vasemmistolainen, jonka ajattelu on tuntunut aidolta mutta ehkä hivenen dogmaattiselta. Hätkähdin, kun miehen uuden sinkun kappaleesta Talonomistaja poljennosta hyppäsi korvaan seuraava lause:

Lumedemokratia, armi-fucking-ratia, maripaidat päällä ilman latin fucking latia

Kappale on folk-rap-protestilaulu, jota ajaa eteenpäin kansanlaulun ja profeetallisen saarnan tunnelma:

Hetken ajattelin, että onkohan kyse vain hyvästä riimistä. Lumedemokratia.... ratia... Tai kenties hän kuuluu niihin moniin tekstintekijöihin, jotka kirjamme otsikosta intoutuneena ovat käyttäneet sitä monenlaisissa yhteyksissä lähes yleiskielen sanana. Ehkä niin, mutta luulen, että Palefacen kohdalla ei kuitenkaan. Rappari saattaa hyvinkin olla eri mieltä kirjamme perusviestistä, jota on sanottu - aivan oikein -  markkinatalousmyönteiseksi ja - aivan väärin - uusliberaaliksi. Ehkä hän kritisoi sanomaamme ja näkee sen jonkinlaisena Suomen ongelmien syyn symbolina? Sitä on vaikea sanoa, sillä sanoitus on monitulkintainen - artistina Paleface ei ole suoraviivainen vaikka onkin julistaja. Joka tapauksessa minusta tuntee, että hän tuntee kirjan perusviestin. Kun lauseen asettaa kokonaisuuteen, Paleface kertoo samasta pahoinvointi-Suomesta, josta Lumedemokratiakin julistaa.

Näkijä ja kokija, bildebergin pokia
pampputehtaan raunioista vaurastunut nokia

tipahdat tai tuplaat, tuhlaa it-kuplaan,
äkkirikas, rutiköyhä, panos viiteen ruplaan
savu nousee sakia, ei hätä lue lakia

Paleface saarnaa maasta, jossa Helsingin herrat rakentavat unelmien Shangri-La'ta samaan aikaan, kun puoli miljoonaa ihmistä on työelämän ulkopuolella. Se on räjähdysaltis pahoinvointiyhteiskunta, ei se hyvinvointiyhteiskunta, jonka haavekuvan äärellä ylä- ja keskiluokka kokee henkisen tyydytyksen hetkiään. Paleface onkin todennut haastettelussa, että "Helsinki-Shangri-La on suomalainen hyvinvointivaltio, 'maanpäällinen paratiisi'" - siis lumedemokratia. James Hiltonin Lost Horizon -romaanin Shangri-La'han oli utopia, kuvitteellinen paratiisi Kunlun-vuoristossa. Mekin käytimme omassa kirjassame populaarikulttuurin kuvastoa selventääksemme ajatustamme. Vertasimme suomalaista konsensus-hyvinvointiyhteistakuntaa tieteiselokuvan Matrixiin, tietokoneohjelmaan, jonka tehtävänä oli harhauttaa ihmisiä luulemaan pahoinvointiyhtesikuntaamme ainutlaatuiseksi onnelaksi.

Lumedemokratia saarnasi samasta yhteiskunnasta kuin Paleface. Se oli (ja on) ajamassa kohti jäävuorta. Meidän on herättävä. Paleface tosin taitaa yrittää ohittaa vuoren eri puolelta kuin Lumedemokratia.

Paleface päätyy ajattelussaan suomalaisesta demokratiasta myös melko samanlaisiin, synkiin säveliin kuin Lumedemokratiassa - ja samanlaisiin synkiin ajatuksiin, joihin olen itse päätynyt aivan viime päivinä.

meni rahat, meni talot, meni maat, meni muut, jouduin maantien kulkijaksi
ja sehän oli otettava huomioon että matkassa ei ollut taksi
mitä sinnä Matti-rukka tuumailet, sinä aikamoinen konna
ja nythän se on ruvettava varkaisiin ja se onkin sulle sopivata hommaa

Matti Vanhasen joutuminen perustuslakivaliokunnan kuultavaksi oikeuskansleri Jaakko Jonkan päätöksellä tänä syksynä ei ollut mikään voitto demokratialle. Se oli Vanhaselle ja keskustalle selkävoitto kansasta ja mediasta, joka yritti puolustaa kansaa. Vanhasen kaikki keskeiset väärinkäytökset olivat nähtävillä jo yli puoli vuotta sitten sekä Jonkalle että medialle. Jonkka viivytteli, media pehmoili ratkaisevalla hetkellä. Seurauksena oli, että kansalta riistettiin oikeus äänestää hajotusvaaleissa uuden, puhtaamman poliittisen kulttuurin puolesta, ja tuo valta siirrettiin Vanhasen taitavalla pelillä keskustan puoluekokoukselle.

Uskon, että olemme Palefacen kanssa tästä samaa mieltä. Tätä on Lume-fucking-demokratia.